Tuomaan lapsuusevankeliumi

Ensimmäiset kolme lukua ovat ainoastaan latinankielisessä käsikirjoituksessa. Muuten teksti on suomennettu ’Greek text A’ –kirjoituksen englanninkielisestä käännöksestä (M.R.James, ’The Apocryphal New Testament’, Oxford: Clarendon Press, 1924).

Israelilaisen filosofi Tuomaan kertomuksia Herran lapsuuden teoista.

Luku 1.

Kun oli levottomuutta sen tähden, että Herodes etsi Herraamme Jeesusta Kristusta että hän tappaisi hänet, enkeli sanoi Joosefille: Ota Maria ja hänen lapsensa ja pakene Egyptiin niitä, jotka etsivät häntä tappaakseen. Jeesus oli kaksi vuotta vanha kun hän meni Egyptiin. Ja kun hän kulki kylvetyn pellon poikki, hän ojensi kätensä ja otti tähkiä ja laittoi ne tulen ylle ja jauhoi ne ja alkoi syödä. Ja hän antoi tuolle pellolle sellaisen suosion, että vuosi vuodelta se tuotti omistajalleen niin monta annosta vehnää, kuin hän oli siitä ottanut. Kun he nyt olivat saapuneet Egyptiin, he asuivat vuokralla erään lesken luona, ja olivat samassa paikassa yhden vuoden. Ja Jeesus tuli kolmevuotiaaksi. Ja nähdessään poikien leikkivän, hän alkoi leikkiä heidän kanssaan. Ja hän otti kuivatun kalan ja laittoi sen kulhoon ja komensi sitä liikkumaan edestakaisin. Ja jälleen hän sanoi kalalle: Heitä suolasi pois, mitä sinussa on, ja mene veteen. Ja se tapahtui. Mutta kun naapurit näkivät mitä oli tapahtunut, he kertoivat sen leskinaiselle, jonka talossa hänen äitinsä Maria oli. Ja kun hän kuuli sen hän ajoi heidät ulos talostaan.

Luku 2.

Ja kun Jeesus käveli äitinsä Marian kanssa kaupungin torin läpi, hän näki opettajan opettavan oppilaitaan. Ja katso, kaksitoista varpusta, jotka riitelivät keskenään, putosivat seinältä opettajan syliin. Ja kun Jeesus näki sen, hän nauroi ja seisoi paikallaan. Kun tuo opettaja näki hänen nauravan, hän sanoi oppilailleen suuressa vihassa: Menkää, tuokaa hänet tänne luokseni. Ja kun he olivat tuoneet hänet, opettaja otti hänen korvastaan kiinni ja sanoi: Mitä sinä näit, että sinä nauroit? Ja hän sanoi hänelle: Opettaja, katso, minun käteni on täynnä viljaa, jota ne kantavat pois vaarassa: siksi ne taistelivat keskenään, että saisivat osansa viljasta. Eikä Jeesus lähtenyt paikalta, ennen kuin se oli loppu. Ja tästä syystä opettaja käski heittämään hänet ulos kaupungista äitinsä kanssa.

Luku 3.

Ja katso, Herran enkeli tuli Marian luokse ja sanoi hänelle: Ota lapsi ja palaa juutalaisten maahan: sillä ne ovat kuolleet, jotka etsivät häntä. Niin Maria nousi Jeesuksen kanssa, ja he menivät Nasaretin kaupunkiin, joka oli hänen isänsä perintöosa. Mutta kun Joosef lähti Egyptistä Herodeksen kuoleman jälkeen, hän vei Jeesuksen erämaahan kunnes ne olivat vaienneet Jerusalemista, jotka etsivät lapsen elämää. Ja hän kiitti Jumalaa siitä, että hän oli antanut hänelle ymmärryksen, ja koska hän oli löytänyt ilon Herran Jumalan edessä. Aamen.

Tästä alkaa kreikkalainen teksti.

Luku 1.

Minä, Tuomas Israelilainen kerron teille, ja kaikille velijlle jotka olette pakanoita, tehdäkseni teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen lapsuuden teot, sen mitä hän teki kun hän oli syntynyt maahamme: ja sen alku on tämä:

Luku 2.

Kun tämä pieni Jeesus-lapsi oli viisivuotias, hän leikki paikassa, jossa kahlataan puron poikki: ja hän kokosi yhteen altaiksi vedet, jotka siellä virtasivat, ja kirkasti ne ja komensi niitä sanallaan. Ja tehtyään pehmeää savea, hän muotoili siitä 12 varpusta. Ja se päivä, jolloin hän teki nämä teot, oli sapatti. Ja myös monia muita lapsia leikki hänen kanssaan. Ja eräs juutalainen näki mitä Jeesus teki, leikki sapatinpäivänä, hän lähti heti ja kertoi hänen isälleen Joosefille: Katso, lapsesi on purolla ja on ottanut savea ja muotoillut 12 pientä lintua, ja on saastuttanut sapatin. Ja Joosef tuli paikalle ja näki: ja huusi hänelle sanoen: Miksi teet tällaista sapattina, mitä ei ole laillista tehdä? Mutta Jeesus taputti käsiään yhteen ja huusi varpusille ja sanoi niille: Menkää! Ja varpuset lähtivät lentoon ja menivät viserrellen pois. Ja kun juutalaiset näkivät sen, he hämmästyivät ja poistuivat ja kertoivat johtajilleen mitä he olivat nähneet Jeesuksen tekevän.

Luku 3,

Mutta kirjanoppinut Hannaan poika seisoi siellä Joosefin kanssa; ja hän otti pajunoksan ja hajotti vedet, jotka Jeesus oli koonnut yhteen. Ja kun Jeesus näki mitä oli tapahtunut, hän suuttui ja sanoi hänelle: Oi paha, jumalaton ja typerä, mitä pahaa altaat ja vedet tekivät sinulle? Katso, nyt myös sinä kuihdut kuin puu, etkä kanna lehtiä, juuria etkä hedelmää. Ja heti tuo poika kuihtui kokonaan, mutta Jeesus lähti ja meni Joosefin taloon. Mutta sen, joka oli kuihtunut, vanhemmat ottivat hänet, valittaen hänen nuoruuttaan, ja toivat hänet Joosefille ja syyttivät häntä ’sillä sinulla on sellainen lapsi joka tekee sellaisia tekoja.’

Luku 4.

Sen jälkeen hän meni jälleen kylän läpi, ja lapsi juoksi ja törmäsi hänen olkapäähänsä. Ja Jeesus vihastui ja sanoi hänelle: Sinä et tule pääsemään perille (sinne mihin olit menossa). Ja välittömästi hän kaatui maahan ka kuoli. Mutta jotkut, jotka näkivät mitä tapahtui, sanoivat: Mitä varten tämä lapsi on syntynyt, sillä jokainen hänen sanansa on tehty teko? Ja sen vanhemmat, joka oli kuollut, tulivat Joosefin luokse ja syyttivät häntä sanoen: Sinulla on sellainen lapsi, ettet voi enää kulkea kanssamme kylässä: tai opeta häntä siunaamaan eikä kiroamaan: sillä hän tappaa lapsiamme.

Luku 5.

Ja Joosef kutsui nuoren lapsen erilleen ja varoitti häntä sanoen: Miksi teet sellaisia asioita, että nämä kärsivät ja vihaavat meitä ja vainoavat meitä? Mutta Jeesus sanoi: Minä tiedän etteivät nämä sanasi ole sinun: kuitenkin sinun vuoksesi pidän rauhani: mutta he saavat kantaa rangaistuksensa. Ja samalla ne, jotka häntä syyttivät, tulivat sokeiksi. Ja ne jotka näkivät sen, olivat kauhuissaan ja hämmentyneitä, ja sanoivat hänestä, että jokainen sana, jonka hän puhui, olipa se hyvä tai paha, oli teko, ja tuli ihmeeksi. Ja kun Jeesus oli tehnyt tämän, Joosef otti häntä korvasta ja käänsi sen kipeäksi. Ja nuori lapsi vihastui ja sanoi hänelle: Et ole tehnyt todellakaan viisaasti: etkö tiedä että minä olen sinun? Älä kiusaa minua.

Luku 6.

Nyt opettaja nimeltään Sakkeus {Zacchaeus}seisoi siellä ja hän kuuli Jeesuksen puhuvan nämä asiat isälleen ja hän ihmetteli suuresti että niin nuori lapsi puhui tällaisia asioita. Muutaman päivän kuluttua hän tuli Joosefin luokse ja sanoi hänelle: Sinulla on viisas lapsi, ja hänellä on ymmärrys. Tule, johdata hänet luokseni että hän voisi oppia kirjoituksia. Ja minä opetan hänelle kirjoituksilla kaiken tiedon ja sen, että hän tervehtii kaikkia vanhimpia ja kunnioittaa heitä isoisinä ja isinä, ja rakastaa heitä kaikki vuotensa. Ja hän opetti hänelle kaikki kirjaimet alfasta omegaan selkeästi, kysellen paljon. Mutta Jeesus katsoi opettaja Sakkeukseen ja sanoi hänelle: Sinä joka et tiedä alfan luontoa, kuinka voit opettaa toisille beetaa? Sitten hän alkoi hämmentää opettajaa ensimmäisellä kirjaimella, eikä hän voinut vastata. Ja monien nuorten lasten kuullen nuori lapsi sanoi Sakkeukselle: Kuule, oi opettaja, ensimmäisen kirjaimen säännöt ja kiinnitä huomiosi siihen, [tämä on kreikankielisessä tekstissä niin epäselvää etten tiedä kuinka se käännetään]: sinulla on alfan säännöt.

Luku 7.

Nyt kun opettaja Sakkeus kuuli niin paljon vertauskuvia ensimmäisestä kirjaimesta nuoren lapsen puhumana, hän hämmentyi hänen vastauksensa ja tietonsa suuruudesta, ja sanoi niille, jotka olivat siellä: Voi minua, olen murheellinen, olen hämmästynyt: olen tuonut itseni häpeään tuomalla luokseni tämän nuoren lapsen. Viekää hänet pois, siksi pyydän sinua, veljeni Joosef: en voi sietää häntä enkä saa sanoista selvää. Tämä lapsi ei ole syntynyt maasta: tämä on se joka voi kesyttää jopa tulen: tämä on kuin se, joka on tullut ennen maailman tekemistä. Mikä vatsa kantoi tämän, mikä kohtu ravitsi sen? Minä en tiedä. Voi minua, oi ystäväni, hän sai minut järjiltään, en voi seurata hänen ymmärrystään. Olen pettänyt itseäni, olen murheellinen mies: janosin itselleni opetuslasta ja sain mestarin. Minä luulen, oi ystäväni, häpeäni yllä, että ollessani vanha minut on voittanut nuori lapsi; ja minä olen jopa valmis kärsimään ja kuolemaan pojan tähden, vaikka en juuri nyt voi katsoa häntä kasvoihin. Ja kun ihmiset sanovat, että minut on voittanut pikkulapsi, mitä minun tulisi sanoa? Ja mitä voin sanoa ensimmäisen kirjaimen asioista, jotka hän puhui minulle? Minä en tiedä, oi ystäväni, sen alkua enkä loppua. Siksi anon sinua, veljeni Joosef, vie hänet pois taloosi: sillä hän on suuri, kutsunko häntä jumalaksi vai enkeliksi, en tiedä.

Luku 8.

Ja kun juutalaiset olivat kokoontuneet Sakkeuksen luokse, nuori lapsi nauroi suuresti ja sanoi: Antakaa nyt niiden, jotka olivat hedelmättömiä, kantaa hedelmää ja antakaa heidän nähdä sydämiensä sokeus. Minä olen tullut ylhäältä, että kiroaisin heidät, ja kutsun heidät asioihin, jotka ovat yläpuolella, kuten on käskenyt se, joka on lähettänyt minut teidän tähtenne. Ja kun lapsi lopetti puhumisen, heti he kaikki tulivat hänen kirouksensa alaisiksi. Eikä sen jälkeen kukaan uskaltanut suututtaa häntä, ettei hän kiroaisi ja aiheuttaisi ruumiinvammaa.

Luku 9.

Eräänä päivänä Jeesus leikki erään talon ylemmässä kerroksessa, ja yksi lapsista, joka leikki hänen kanssaan, putosi alas ja kuoli. Ja kun muut lapset näkivät sen, he pakenivat, ja Jeesus jäi yksin. Ja kuolleen vanhemmat tulivat ja syyttivät häntä, että hän oli heittänyt hänet alas. Silloin Jeesus laskeutui alas ja seisoi lapsen ruumiin vieressä ja huusi kovaa sanoen: Zeno (sillä se oli hänen nimensä), nouse ja kerro minulle, heitinkö minä sinut alas? Ja heti hän nousi ja sanoi: Ei, Herra, sinä et heittänyt minua alas, vaan nostit ylös. Ja kun he näkivät sen, he hämmästyivät: ja lapsen vanhemmat kunnioittivat Jumalaa merkistä, joka oli tullut, ja palvoivat Jeesusta.

Luku 10.

Muutaman päivän kuluttua nuori mies oli pilkkomassa puita naapurustossa, ja kirves putosi ja leikkasi kahtia hänen jalkansa, ja hän oli kuolemassa verenhukkaan. Ja kun paikalla oli kova meteli ja väkijoukko, myös nuori Jeesus-lapsi juoksi paikalle, ja väkisin tunkeutui väkijoukon läpi, ja otti kiinni jalasta johon oli lyöty ja se parani heti. Ja hän sanoi nuorelle miehelle: Nouse nyt ja pilko puu ja muista minua. Mutta kun väkijoukko näki mitä oli tapahtunut, he palvoivat lasta sanoen: Todellakin Jumalan henki on tässä nuoressa lapsessa.

Luku 11.

Kun hän oli kuusi vuotta vanha, hänen äitinsä lähetti hänet hakemaan vettä ja kantamaan sen taloon, ja antoi hänelle ruukun: mutta tungoksessa hän painoi sitä toista vastaan ja ruukku särkyi. Mutta Jeesus levitti vaatteen joka oli hänen yllään ja täytti sen vedellä ja vei sen äidilleen. Ja kun hänen äitinsä näki mitä oli tapahtunut hän suuteli häntä; ja hän piti sisällään kaikki salaisuudet mitä hän näki hänen tekevän.

Luku 12.

Jälleen, kylvämisen aikaan, nuori lapsi meni isänsä mukaan kylvämään vehnää maalleen: ja kun hänen isänsä kylvi, myös nuori Jeesus-lapsi kylvi yhden vehnäntähkän. Ja hän niitti sen ja pui sen ja teki siitä sata annosta: ja hän kutsui kylän kaikki köyhät puimalaan ja antoi heille vehnää. Ja Joosef otti vehnän tähteet. Ja hän oli kahdeksan vuotta vanha kun hän teki tämän.

Luku 13.

Hänen isänsä oli rakennusmies ja teki siihen aikaan auroja ja ikeitä. Ja rikas mies pyysi häntä tekemään hänelle vuoteen. Ja kun yksi puu, mitä kutsutaan kantavaksi, oli liian lyhyt eikä Joosef tiennyt mitä tehdä, nuori Jeesus-lapsi sanoi isälleen Joosefille: Laita maahan kaksi palaa puuta ja seiso toisessa päässä. Ja Joosef teki kuten lapsi sanoi hänelle. Ja Jeesus seisoi toisessa päässä ja otti lyhyemmän puun ja venytti siitä yhtä pitkän kuin toinenkin. Ja hänen isänsä näki sen ja ihmetteli: ja hän halasi nuorta lasta ja suuteli häntä sanoen: minä olen onnellinen kun Jumala on antanut minulle tämän lapsen.

Luku 14.

Mutta kun Joosef näki lapsen ymmärryksen ja iän, joka oli tulossa täyteen, hän ajatteli uudelleen että lapsen täytyy oppia kirjoitukset; ja hän otti hänet ja vei toiselle opettajalle. Ja opettaja sanoi Joosefille: Ensin minä opetan hänelle kreikan ja sitten heprean. Sillä opettaja tiesi lapsen taidot ja pelkäsi häntä: hän kirjoitti aakkosen ja Jeesus mietti sitä kauan eikä vastannut hänelle. Ja Jeesus sanoi hänelle: Jos sinä itse asiassa olet opettaja ja tunnet hyvin kirjaimet, kerro minulle alfan voima ja minä kerron sinulle beetan voiman. Ja opettaja suuttui ja löi häntä päähän. Ja nuorta lasta sattui ja hän kirosi hänet, ja heti hän kaatui maahan kasvoilleen. Ja lapsi palasi Joosefin taloon: ja Joosef murehti ja käski hänen äitiään sanoen: Ei anneta hänen mennä ovesta, sillä kaikki kuolevat jotka suututtavat hänet.

Luku 15.

Ja jonkun ajan kuluttua toinen opettaja, joka oli Joosefin uskollinen ystävä, sanoi hänelle: Tuo lapsi luokseni kouluun, minä voin opettaa häntä. Ja Joosef sanoi: Jos sinulla ei ole pelkoa, veljeni, ota hänet mukaasi. Ja hän otti hänet mukaansa, pelossa ja hengen murheessa, mutta nuori lapsi seurasi häntä iloisena. Ja pelkäämättä hän meni kouluun ja löysi kirjan pöydältä ja hän otti sen, eikä lukenut kirjoituksia siitä, vaan avasi suunsa ja puhui Pyhällä Hengellä, ja opetti lakia niille, jotka olivat siellä. Ja suuri joukko kokoontui ja seisoi siellä kuunnellen, ja ihmetteli hänen opetuksensa kauneutta ja sanavalmiutta, ja sitä että lapsi käsittää sellaisia asioita. Mutta kun Joosef kuuli siitä, hän pelkäsi, ja juoksi kouluun ajatellen olisiko hänenkin opettajansa taidoton: mutta opettaja sanoi Joosefille: Tiedä, veljeni, että sain tämän lapsen opetuslapseksi, mutta hän on täynnä kunniaa ja viisautta; ja nyt pyydän sinua, veljeni, ota hänet taloosi. Ja kun lapsi kuuli sen, hän hymyili hänelle ja sanoi: Koska sanoit noin hyvin ja olet syntynyt oikeaksi todistajaksi, sinun tähtesi myös se, jota on lyöty, parannetaan. Ja sillä hetkellä parani toinen opettaja. Ja Joosef otti lapsen ja lähti kotiinsa.

Luku 16.

Ja Joosef lähetti poikansa Jaakobin kantamaan polttoainetta taloonsa. Ja nuori Jeesus-lapsi seurasi häntä. Ja kun Jaakob keräsi risukimppuja, käärme puri häntä käteen. Ja kun hän oli murheellinen ja valmistautui menehtymään, Jeesus tuli lähelle ja puhalsi puremaan, ja heti kipu lakkasi ja käärme halkesi, ja he jatkoivat kokoamista.

Luku 17.

Ja näiden tapahtumien jälkeen, Joosefin naapurissa, pieni lapsi sairastui ja kuoli, ja hänen äitinsä itki katkerasti. Ja Jeesus kuuli, että siellä oli suuri valitus ja murhe ja hän juoksi nopeasti ja löysi lapsen kuolleena: ja hän kosketti hänen rintaansa ja sanoi: Minä sanon sinulle, lapsi, älä kuole, vaan elä ja ole äitisi kanssa. Ja heti hän katsoi ylös ja nauroi. Ja hän sanoi äidille: Ota hänet ja anna hänelle maitoa, ja muista minua. Ja väkijoukko joka seisoi siellä, näki sen ja ihmetteli ja sanoi: Totuudella tämä lapsi on jumala tai Jumalan enkeli; sillä jokainen hänen sanansa on täydellinen teko. Ja Jeesus lähti sieltä leikkimään muiden lasten kanssa.

Luku 18.

Ja jonkun ajan kuluttua rakennuksella oli työtä. Ja sinne tuli suuri meteli ja Jeesus nousi ja meni mukaan: ja hän näki miehen makaavan kuolleena, ja otti häntä kädestä kiinni ja sanoi: Mies, minä sanon sinulle, nouse ja tee työsi. Ja heti hän nousi ja palvoi häntä. Ja kun väkijoukko näki sen, he järkyttyivät ja sanoivat: Tämä nuori lapsi on taivaasta: sillä hän on pelastanut monia sieluja kuolemasta, ja hänellä on valta pelastaa kaikki.

Luku 19.

Ja kun hän oli 12 vuotta vanha, hänen vanhempansa menivät tavan mukaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille seuralaistensa kanssa: ja pääsiäisen jälkeen he palasivat taloonsa. Ja kun he palasivat, Jeesus-lapsi meni takaisin Jerusalemiin; mutta hänen vanhempansa olettivat, että hän on heidän matkassaan. Ja kun he olivat kulkeneet päivän matkan, he etsivät häntä, ja kun he eivät löytäneet, he tulivat murheellisiksi ja palasivat takaisin kaupunkiin etsien häntä. Ja kolmannen päivän jälkeen he löysivät hänet temppelistä istumassa lääkärien keskellä ja kuunnellen ja kysellen heiltä. Ja kaikki miehet kuuntelivat häntä ja ihmettelivät, kuinka niin nuori lapsi vaientaa vanhimmat ja kansan opettajat, selittäen lakia ja profeettojen vertauksia. Ja hänen äitinsä Maria tuli ja sanoi hänelle: Lapsi, miksi olet tehnyt tämän meille? Katso, me olemme huolissamme etsineet sinua. Ja Jeesus sanoi: Miksi te etsitte minua? Ettekö tiedä, että minun täytyy olla Isäni talossa? Mutta kirjanoppineet ja fariseukset sanoivat: Oletko sinä tämän lapsen äiti? Ja hän sanoi: Olen. Ja he sanoivat hänelle: Siunattu olet sinä naisten keskuudessa, koska Jumala on siunannut kohtusi hedelmän. Sillä tällaista kunniaa ja kirkkautta ja viisautta emme ole koskaan nähneet emmekä kuulleet. Ja Jeesus nousi ja seurasi äitiään ja oli alamainen vanhemmilleen: mutta hänen äitinsä piti mielessä kaiken, mitä tapahtui. Ja Jeesus kasvoi viisaudessa ja suuruudessa ja kunniassa. Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti. Aamen.

 

 

Suomentanut Tuomas Levänen, joulukuussa 2000.

Takaisin